Itkettävimmät/surullisimmat kohtaukset?

[Emma]

En oikein tiennyt, mihin laittaisin tämän, mutta tämähän on ihan yleisesti Päikkäreistä, joten kai se voi täällä olla (?)

Mitkä teidän mielestänne on kaikista itkettävimmät kohtaukset tai jaksot sarjan historian aikana, tai ainakin sellaiset että meinaa tippa tulla linssiin? Onko teillä edes sellaista kohtaa, jossa saattaisi ruveta itkettämään?

Minulla ainakin itselläni on muutama sellainen kohtaus PV:stä, että meinaa tositositosi kovasti ruveta itkettämään, ellen sitten jo itkekin. Okei, voihan se olla vähän noloa ruveta vollottamaan sellaisestakin syystä kuin Päikkärit, mutta myönnetäänhän me kaikki, jooko? Minä ainakin itse olen muutenkin tosi tunteellinen ihminen, itken aina kirjoissakin jos ne on vähääkään surullisia. Puhumattakaan leffoista.

Tänne voi kirjoittaa just sellaisista surullisista kohtauksista, joissa itku saattaa olla lähellä. Mahdolliset kuvat ja videot ovat tervetulleita myöskin.

Paitsi hei, kun tämä topic on täällä yleisessä PV-keskustelussa, tehdäänkö niin että jos on jotain sellaista spoilaavaa materiaalia mitä täällä Suomessa ei ole vielä näytetty, niin laitetaanhan jonkinlaiset SPOIL-merkinnät? Tai no, eikös täällä ole se sellainen juttu että sen spoilaavan osan voi piilottaa, vai kuinka?

[talitintti]

Minä en itke muutenkaan helposti, joten Päivien viemää ei ole se ensimmäinen aihe, joka minua itkettää. Kuitenkin herkistymistä tapahtuu yleensä kun joku hahmo kuolee tai lähtee pois kaupungista sekä häät on yleensä sellainen aihe, joka saa minut herkistymään, vaikka en parista pahemmin pitäisikään. En kyllä muista koska olisin herkistynyt Päikkäreitä katsoessa viimeksi, mutta muun muassa Shimin häät, Phellen häät ja Lumin häät ovat olleet koskettavia. Kuolemista pahoja ovat tietysti lasten kuolemat, vaikka kuten olen jo usein maininnut en pahemmin pidä lapsihahmoista. Zackin kuolema oli tietysti kamala ja yllättävä. Poistumisista herkkiä ovat olleet muun muassa Rexin lähtö ja se kun Rex hyvästeli Mimin sekä se kun Mimi tajusi, että Rex on todella lähtenyt lopullisesti. Mimin ja Bonnien lähtö oli myös kovin koskettava ja varsinkin Mimin ja Maxin hyvästely. Jotenkin tavallaan harmitti miten parin taival jäi niin lyhyeksi.

Paitsi hei, kun tämä topic on täällä yleisessä PV-keskustelussa, tehdäänkö niin että jos on jotain sellaista spoilaavaa materiaalia mitä täällä Suomessa ei ole vielä näytetty, niin laitetaanhan jonkinlaiset SPOIL-merkinnät? Tai no, eikös täällä ole se sellainen juttu että sen spoilaavan osan voi piilottaa, vai kuinka?

Spoler tagi on kyllä olemassa ja sitä kai pitäisi käyttää, mutta sen käyttö on aika harvinaista. :)

[DHfan]

Okei eli mulla on niin paljon noita koskettavai kohtauksia etten ees osaa kunnolla valita niistä.. Mut jos nyt kuitenkin yritän muutaman nostaa ylitse muiden.. Ja jostain sattuneesta syystä nää kaikki on (J&)M:n historian varrelta

1.Johnin kuolema Täs on nyt kaks clippii, täs ensimmäises on vaan niin kaunis dialogi, etenkin kohta jossa John sanoo Marlenalle "We had a good run, didn't we? No regrets.." Se jotenkin iskee aina syvälle.. http://www.youtube.com/watch?v=v9_7z-dR ... re=related (kannattaa kattoa jostain 3:44 ->) Ja sitten toinen clippi missä John siis kuolee.. http://www.youtube.com/watch?v=kFVh6X0PRMk (jostain 4:17 ->).. EHDOTTOMASTI katsomisen arvoinen. Kirjotus Johnin kuolemassa oli ylipäätänsä äärimmäisen kaunis, parasta mihin Päivien viemää on kyennyt vuosiin.

2. I loved you.. love you Tätä kohtausta edeltää sellanen tarina, että Marlenan luultiin kuolleen 87 ja John(joka luuli olevansa siihen aikaan Roman) jatkoi lopulta eteenpäin Isabellan kanssa. Kuitenkin Mar palas 'kuolleista' ja melkein heti perään palasi oikea Roman. Kaikki olettivat, että Marlena ja Roman jatkavat automaattisesti yhdessä eteenpäin kuin myös Isabella ja John, mutta totta kai J&M:llä oli vielä tunteita toisilleen. Tässä he jättävät jäähyväisiä.. Ei voi kun rakastaa väriseviä ääniä...

http://www.youtube.com/watch?v=088-rwbocrU (koko kohtauksen pystyy valitsemaan sivupalkista)

3.Marlenan terapia Samanthan kuoltua http://www.youtube.com/watch?v=jG0DoFGUpdQ


Mutta kuten sanoin, tää lista olis loputon jos kaiken rustais ylös

[Emma]

Minulle yleensä sellaisia heikkoja kohtia ovat hahmojen kuolemat ja hautajaiset. Tietenkin se riippuu hahmosta, mutta jos on joku hyvä hahmo, niin silloin. Häitä katsoessani tulee taas lähinnä sellainen "Awwwwww"-olo.

Kuten DHfanilla, minuakin kosketti kovasti Johnin kuolema. Niin paljon en ole luultavasti ikinä itkenyt Päivien viemäätä katsoessa, ja se on jo paljon. Kuten sanoin aiemmin, olen aika herkkä vollottamaan just tällaisissa jutuissa, eikä Johnin kuolema ole mikään poikkeus. Koko kuolemaan edeltävä viikko oli jotenkin niin surullinen, varsinkin kun kaikki fanit tiesivät Johnin kuolevan (vaikka eihän se loppujen lopuksi edes kuollutkaan, silti). Itse Johnin kuoleminen oli tehty todella kauniisti ja koskettavasti, se oli niin aidon tuntuinen. Jos minulta kysytään, John olisi voinut pysyä kuolleena. Toki John on yksi lempihahmoistani, mutta ei ollut mitään järkeä tuoda hahmoa takaisin lähes uudeksi hahmoksi, kun kuolema oli tehty niin hyvin.
Myös Johnin hautajaiset saivat minut puhkeamaan itkuun. Viimeistään Carolinen "We'll miss you, son"-kohdassa tuli hajottua, eikä siis tällä kertaa nauruun. Myös Hopen, Annan ja Aben puhe kosketti, varsinkin kun Abe oli siinä arkun äärellä ja teki sen "tervehdyksen" (en osaa selittää ollenkaan, kyllä te tiedätte, jos olette nähneet). Samin kostopuhe ei oikein herättänyt mitään tunteita, vaikka olihan se hienoa että Sami oli jo aikuistunut ja myöntänyt rakastavansa Johnia kuin isää. Koko Bellen siellä oleminenkin oli surullista katseltavaa, varsinkin kun se vie sen Clairen taideteoksen arkun luo ja romahtaa. Myös Marlenan romahtaminen yksin hautajaisten jälkeen oli todellakin surullista. Tai sitten minä vain olen jotenkin yliherkkä tai jotain.

Muita sellaisia kohtauksia on esimerkiksi Romanin kuolema vuonna 1984. Oli jotenkin niin surullista, ja myös hyvän hahmon haaskausta. Kaikki kun rakastivat Romania niin, ja varsinkin kun Romanilla ja Marlenalla oli silloin pienet kaksoset, Sami ja Eric, joiden kasvua Roman ei nähnyt. Akuperäinen 80-luvun Roman & Marlena on yksi suosikkipareistani, ja oli todella harmillista, että niin hyvällä parilla oli niin vähän aikaa. Varsinkin kun koko pari pilattiin 90-luvulla. (Tosin, eipä mistään olisi muutenkaan tullut mitään, jos John olisi pysynyt kuvioissa.)

Myös olen itkenyt tuossa RoJohnin ja Marlenan hyvästelyssä vuodelta 1987 (vai 86?). Se oli myös jotenkin vain niin surullinen, ettei siinä voi olla itkemättä.

Tai sitten mä olen edelleenkin ihan yliherkkä.

[DHfan]

Minulle yleensä sellaisia heikkoja kohtia ovat hahmojen kuolemat ja hautajaiset. Tietenkin se riippuu hahmosta, mutta jos on joku hyvä hahmo, niin silloin. Häitä katsoessani tulee taas lähinnä sellainen "Awwwwww"-olo.

Kuten DHfanilla, minuakin kosketti kovasti Johnin kuolema. Niin paljon en ole luultavasti ikinä itkenyt Päivien viemäätä katsoessa, ja se on jo paljon. Kuten sanoin aiemmin, olen aika herkkä vollottamaan just tällaisissa jutuissa, eikä Johnin kuolema ole mikään poikkeus. Koko kuolemaan edeltävä viikko oli jotenkin niin surullinen, varsinkin kun kaikki fanit tiesivät Johnin kuolevan (vaikka eihän se loppujen lopuksi edes kuollutkaan, silti). Itse Johnin kuoleminen oli tehty todella kauniisti ja koskettavasti, se oli niin aidon tuntuinen. Jos minulta kysytään, John olisi voinut pysyä kuolleena. Toki John on yksi lempihahmoistani, mutta ei ollut mitään järkeä tuoda hahmoa takaisin lähes uudeksi hahmoksi, kun kuolema oli tehty niin hyvin.
Myös Johnin hautajaiset saivat minut puhkeamaan itkuun. Viimeistään Carolinen "We'll miss you, son"-kohdassa tuli hajottua, eikä siis tällä kertaa nauruun. Myös Hopen, Annan ja Aben puhe kosketti, varsinkin kun Abe oli siinä arkun äärellä ja teki sen "tervehdyksen" (en osaa selittää ollenkaan, kyllä te tiedätte, jos olette nähneet). Samin kostopuhe ei oikein herättänyt mitään tunteita, vaikka olihan se hienoa että Sami oli jo aikuistunut ja myöntänyt rakastavansa Johnia kuin isää. Koko Bellen siellä oleminenkin oli surullista katseltavaa, varsinkin kun se vie sen Clairen taideteoksen arkun luo ja romahtaa. Myös Marlenan romahtaminen yksin hautajaisten jälkeen oli todellakin surullista. Tai sitten minä vain olen jotenkin yliherkkä tai jotain.

Muita sellaisia kohtauksia on esimerkiksi Romanin kuolema vuonna 1984. Oli jotenkin niin surullista, ja myös hyvän hahmon haaskausta. Kaikki kun rakastivat Romania niin, ja varsinkin kun Romanilla ja Marlenalla oli silloin pienet kaksoset, Sami ja Eric, joiden kasvua Roman ei nähnyt. Akuperäinen 80-luvun Roman & Marlena on yksi suosikkipareistani, ja oli todella harmillista, että niin hyvällä parilla oli niin vähän aikaa. Varsinkin kun koko pari pilattiin 90-luvulla. (Tosin, eipä mistään olisi muutenkaan tullut mitään, jos John olisi pysynyt kuvioissa.)

Myös olen itkenyt tuossa RoJohnin ja Marlenan hyvästelyssä vuodelta 1987 (vai 86?). Se oli myös jotenkin vain niin surullinen, ettei siinä voi olla itkemättä.

Tai sitten mä olen edelleenkin ihan yliherkkä.

Mukavaa nähä että täällä on muitakin vanhempien Päikkäreiden ystäviä Waynen Roman ja Marlena oli nimittäin hyvä pari (mutten pane pahakseni että niitten taival päättyi kun otetaan huomioon että Mr Black astui tilalle ;D). Mut tosiaa Romanin kuolema oli kyl kans aika itkualtista.. Ja kieltämättä se RoJohnin ja Marlenan 87 jäähyväiset..

[Ejfan]

Minä itken todella helposti. Jopa Lumin häät, kun pystyin laittamaan negatiiviset ajatukset sivuun, niin ne itketti(Vähän) Zackin kuolema oli todella surullinen ja se itketti todella paljon.
Minua itketti, kun John "kuoli" vuonna 2008. Kun Sami kertoi EJ:lle, että Grace oli heidän lapsensa, kun EJ hyvästeli Gracen ja, kun EJ sanoi Samille, että katuu sitä, että rakasti Samia. Ja tietysti todella monesti, kun EJ on puhunut tunteistaan Samille Esim tämä.