Alexander Rybak (s. 13. toukokuuta 1986 Minsk, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto) on norjalainen viulisti, laulaja ja säveltäjä, joka tunnetaan parhaiten vuoden 2009 Eurovision-laulukilpailun voittajana kappaleella Fairytale. Alkujaan Alexander on klassinen viulisti ja hän on opiskellut Barratt Due Institute of Music -koulussa Oslossa 10-vuotiaasta lähtien. Viulun lisäksi Alexander soittaa (ainakin) pianoa, muista soittimista minulla ei ole tietoa, mutta piano ainakin kuuluu valikoimaan. Vuonna 2004 Alexander sai Anders Jahren kulttuuripalkinnon ja vuonna 2005 hän osallistui Norjan Idols-kilpailuun päästen semifinaaliin asti. Vuonna 2006 Alexander voitti Kjempesjansen-kilpailun omalla kappaleellaan Foolin.
Alexander voitti Eurovision-laulukilpailun Moskovassa, saatuaan yhteensä 387 pistettä, folk-henkisellä kappaleellaan Fairytale. Piste saalis on tämän hetkinen ennätys kun Alexander rikkoi Lordin edellisen ennätyksen muutaman vuoden takaa.
Alexanderilta on ilmestynyt kaksi levyä, joista ensimmäinen on Fairytale, jota on Euroopassa myyty jonkin verran. Norjassa Fairytale sai tuplaplatinaa (80.000 kpl) ja Suomessa ja Ruotsissa kultaa (20.000 kpl ja 15.000 kpl). Fairytale levy sisältää muun muassa kappaleet Fairytale ja Funny Little World. Toinen levy No Boundaries ilmestyi tänä kesänä ja se on tyyliltään hieman erilainen mitä edeltäjänsä. No Boundaries sisältää singlen Oah ja varsinkin meillä Suomessa puhetta herättäneen kappaleen nimeltään Suomi. Myynti määriä en viitsinyt etsiä, koska levy on ollut myynnissä vasta parisen kuukautta. Lisäksi Alexanderin pyörityksestä Euroviisujen jälkeen on tehty "elokuva", Alexander Rybak - Fairytale The Movie, joka on noh, tunnin verran kiljuvia tyttöjä sisältävä katselmus siihen miten norjalainen viisuvoittaja kiertää ympäri Eurooppaa.
Onko foorumilla muita, jotka kuuntelevat Alexanderin musiikkia? Jaetaan mietteitä ja ajatuksia artistia ja hänen kappaleistaan.
Voin myöntää, että minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä millainen tämä Norjan hehkutettu ja voittajaksi povattu kappale oli enne Euroviisuja 2009 tai vähän niiden jälkeen. Tiesin kappaleesta vain sen, että siinä soitettaan viulua ja kaverini mukaan laulajana oleva nuori mies ei edes osannut laulaa saattoi olla että jotkut sanoivat laulajan näyttävän paremmalta mitä kuulostaa. Sekä olin lukenut, että Rybak oli kommentoinut, että hän ei ehkä ollut paras laulaja, mutta hänet äänestettiin voittajaksi. Eli siis en tiennyt tästä mitään vaikka olin kuunnellut hypetystä radiosta ennen viisuja ja viisujen jälkeen viikkojen ajan. En varmaan valehtele hirveästi jos väitän, että joku kuukausi sen jälkeen kun Euroviisut olivat olleet ja hypetys oli hieman laantunut kuulin sattumalta Fairytalen ja se oli menoa. Rakastuin kappaleeseen heti ja kuuntelin Fairytalea monta viikkoa suunileen nonstoppina kunnes hankin Fairytale levyn ja aloitin saman Roll With the Wind kappaleella, joka on edelleenkin ehdottomasti paras kappale mitä Rybak on levyttänyt. Fairytale villitys alkaa olla ohi ja koska olen kuunnellut sitä niin paljon, niin on myönnettävä, että ihan sitä perinteistä versiota en enää jaksa pahemmin kuunnella.
Uusi levy No Boundaries on hankittu ja kulutettu muutamien viikkojen aikana aika lahjakkaasti. Kuten jo mainitsin No Boundaries on tyyliltään erilainen mitä Fairytale oli. Sanoituksiltaan kappaleet ovat samanlaisia, mutta nyt viulu on jäänyt sivuun ja ehkä perinteisempi pop on nostanut päätään. Esimerkiksi I’m In Love on hyvin kaukana siitä mitä Fairytale oli, vaikka nimi voisi viitata samanlaisuuteen. Kuitenkin No Boundaries on soinut nykyään iTunesissa ihan ahkerasti ja ehkä on nyt hieman enemmän suosikki näistä kahdesta, mutta osaltaan se saattaa johtua pienoisesta kyllästymisestä Fairytale levyn biiseihin.
Fairytale the movie tuli hankittua muutama viikko sitten ja olen katsonut sen läpi pariin kertaan, mutta mitään en ole siitä irti saanut. En oikein ole keksinyt keille elokuva on suunnattu, koska faneille elokuva ei oikein anna mitään uutta ja ei-fani tuskin jaksaisi katsoa tuntia Alexin palloilua ympäri Eurooppaa. Minun mielestä elokuvan parasta antia oli Ranskassa kuvatut kohtaukset ja haastattelut. On myönnettävä, että välillä tunsin suurehkoa myötähäpeää muutamaa nuorta likkaa kohtaan elokuvassa. Välillä mietin, että olenkohan vähän väärän ikäinen fanittaja, koska fanit tuntuivat olevan varhaisteinejä tai vanhempia naisia. Mielestäni en enää ole teini, enkä vielä lukeudu varttuneempiin naisiin. Väliäkö tuolla. :)