Minkä kirjan luit viimeksi?

[talitintti]

Tarkoitus olisi siis keskustella kirjoista, jotka olette viimeisimäksi lukeneet. Juonta ei ole tarkoitsu kertoa niin, että pilaat muiden lukukokemuksen, mutta toisaalta kerro juoni niin, että muut saavat tietää mistä kirja kertoo. Voit esimerkiksi vastata seuraaviin kysymyksiin.

Kirjan nimi: (Myös alkuperäinen, jos tiedät sen)
Kirjoittaja:
Juoni: (Ei niin, että loppuratkaisu tulee luettua)
Mitä pidit kirjasta: (Kerro esimerkiksi mielipiteesi juonesta, henkilöistä, kerronnasta ja kaikesta mitä mieleesi tulee)
Kenelle suosittelisit kirjaa:

Kirjan nimi: Houkutus (Twilight)
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Juoni: Isabella "Bella" Swan muuttaa Phoenixista isänsä luokse pieneen ja sateiseen Forksiin, jossa hän tapaa erikoisen Cullenin perheen. Perheen ottolapset ovat tavattoman kauniita ja hieman erikoisia muiden mielestä. Bella ajatuu hyvin usein yhteen Cullenin perheen nuorimman pojan, Edwardin, kanssa. Nopeasti Bella alkaa epäilemään, että Edwardissa on jotain yliluonnollista ja saakin selville, että Edward on vampyyri. Lopulta parivaljakon välit alkavat lämpenemään esteistä huolimatta.
Mitä pidit kirjasta: Ennakkoon ajattelin, että tällainen ylitömäisen romanttinen kirja ei varmasti voi olla minun juttu. Myös se, että kirja kerrottiin Bellan näkökannasta, minäkertojana, ärsytti aluksi, koska Cullenit jäivät aluksi hyvin etäisiksi. Olisin tahtontu heti alusta lähtien tietää enemmän kuvan kauniista Edwardista ja hänen sisaruksistaan. Koukutuin kirjaan heti ja vaikka olin päättänyt, etten lue kirjaa heti, koska rästiin jääneet kouluhommat painoivat päälle, kuitenkin luin Houkutuksen läpi kahdessa illassa. Nyt koetan tiiviisti pitää näppini erossa seuraavasta osasta, joka olisi sitten Uusi kuu.

Plussana on ehdottomasti Bella, joka oli hahmona niin ihana ja koin hyvin samaistuvani häneen, ujous, kömpelyys ja itsensä aliarvioiminen tuntuivat hyvin sopivan juuri minuun. Edward oli taas minusta aivan liian täydellinen, kuitenkaan en voi väittää vastaan, etten toivoisi joskus löytäväni omaa Edward Culleniani. Romanttisuus ei kuitenkaan mennyt niin yli kun olin kuvitellut ja käsittänyt. Loppu oli minusta vähän sellainen etkö sitten mitään muuta keksinyt tyyppinen ratkaisu, joten siihen olin hieman pettynyt. Toinen mihin petyin oli se miten Bella sai tietää Edwardin vampyyriydestä (tai kuinka se sitten ikinä kuulusii taivuttaa :)). Jotenkin se oli liian helppoa.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Houkutus varmaa sopii nuorille naisille, jotka tahtovat lukea romanttista tarinaa, jossa on myös hyppysellinen fantasiaa ja kauhua, mutta kuitenkin romantiikka ja tavallaan mahdoton rakkaus on pääroolissa.

[talitintti]

Yllättävän kauan pysyin erossa Uusi kuu kirjasta, mutta kun sain sen käsiini luin tämänkin kahteen iltaan, vaikka tämän lukeminen oli täyttä tuskaa.

Kirjan nimi: Uusi kuu (New Moon)
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Juoni: Uusi kuu alkaa muutaman kuukauden päästä siitä mihin Houkutuksessa jäätiin. Bellalla on syntymäpäivät ja vaikka kuinka hän estää ystäviään pitämästä juhlia Alice on lujasti päättänyt pitää Bellalle juhlat. Juhlat eivät suju aivan suunnitelmien mukaan kun Bella saa haavan lahjapaperista, normaalistihan tämä ei tarkottaisi mitään, mutta kun Bella on talossa, jossa on janoisia vamppyyrejä. Juhlien jälkeinen tomu ei ehdi edes kunnolla laskeutua kun Bellan maailma hajoaa, Edward kertoo lähtevänsä. Edward käskee Bellan unohtaa hänet, mutta turhaan. Bellasta vaipuu masennukseen, kunnes apu löytyy (ehkä hyvin) yllättävältä taholta. Bella löytää taas elämäänsä tarkoituksen ja taas Forkin metsissä lymyää petoja, joiden perässä Bella juoksee.
Mitä pidit kirjasta: Tämä oli Houkutukseen nähden täyttä tervan juontia. Juoni oli kuiva, Edward, Alice ja muut loistavat hahmot lähtevät ja tilalle jää joku Jacob Black. Houkutusta lukiessa todella sai jatkuvaan huokailla romantiikan takia, nyt huokailua oli hyvin vähän, koska huokailun kohde puuttui. Uusi kuusta puuttui se tärkein osa, jokaisen Twinlightiin hörähtäneen naisen päiväuni, Edward Cullen. Jacob oli hahmona tylsä, sudet olivat liian itsestään selvyys ja taas Bella ratkaisi pulman liian helpolla tavalla. Kirjassa ei ollut montaakaan hauskaa kohtaa mitä edellisessä osassa oli todella paljon. Bella muuttui todella ärsyttäväksi ja lopun ruikuttaminen otti todella päähän. Onneksi kaksi kolmesta lempihahmostani sentään pysyivät samana, eli Edward ja Alice. Myöskin jatkuva La Porkissa häärääminen ärsytti. Uudet hahmot ohitettiin nopeasti selittämällä ja lopun käänne piti lukea kahdesti ennen kun siitä pääsi täysin selvyyteen, kuka tahtoi ja mitä tahtoi ja kuka olikaan pääsemässä hengestään ja koska ja miten...

Jos jotain plussaa pitää etsiä niin se on ehdottomasti kaksi viimeistä lukua. Viimeisen luvun "vitsi" kohta oli aivan hurmaava. Muuta hyvää en kyllä voi tästä osasta sanoa. Huomenna haen kaverilta seuraavan osan, eli Epäilyksen, joka on kaverin mukaan melkein yhtä huono kuin Uusi kuu joten odotukset ovat todella korkealla.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Kaikille Houkutuksen lukeneille, joita Jacob kiinnosti, mutta jos tahdot pysytellä Edward/Bella illuusiossa skippaa tämä osa.

[talitintti]

Kirjan nimi: Gilmore girls, Like Mother, Like Daughter
Kirjoittaja: Catherine Clark
Juoni: Kirja kertoo Roryn näkökannasta ensimmäisen kauden alkua Gilmoren tytöt (Gilmore Girls) sarjasta. Kirjassa käydään läpi Roryn ihastumista Deaniin ja paineita uuden koulun käynnin takia. Kirjan nimestäkin voi päätellä, että tämä vain vahvistaa sitä käsitystä, että Rory ja hänen äitinsä Lorelai ovat enemmän kuin äiti ja tytär, he ovat parhaat ystävät.
Mitä pidit kirjasta: Luonnollisesti GG fanina kirja oli todellinen aarre. Olen vannoutunut Rory/Dean fani, joten oli ihana lueskella Roryn ajatuksia ihastumisesta. Kuitenkin olen alkanut lämmetä ikuiselle taisteluparille, eli Rorylle ja Tristinille ja olin pettynyt kun heille ei oikeastaan annettu mitään roolia.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Kaikille Gilmoren tytöt faneille. Ei kannata pelättä englanninkieltä, koska teksti on suhteellisen helppoa ja kirjallahan ei ole pituutta kuin reilut 150 sivua, joten sen lukaisee nopeasti.

[talitintti]

Hih, taidan olla pikkase liian innokas tähän topiciin kirjoittelija. :)

Kirjan nimi: Epäilys (Eclipse)
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Juoni: Bellan lukio on loppumaisillaan ja Carlisle ei ole unohtanut hänen kanssaan tekemäänsä sopimusta siitä, että Bellan muutos sijottuisi lukion loppuun. Bella alkaa kuitenkin miettimään muita vaihtoehtoja vaikka tahtoo olla rakkaan Edwardinsa luona. Bellan pitääkin siis päättää kenen kanssa tahtoo olla, kenen tunteita hän tahtoo suojella, ketä hän rakastaa eniten, mitä hän vastaa Edwardin Uusi kuu kirjassa esittämään kysymykseen sekä tietysti se haluaako hän muuttua.
Mitä pidit kirjasta: Vaikka kaveri haukkuikin kirjan aivan maan rakoon minä pidin tästä. Epäilys ei kuitenkaan ollut niin hyvä mitä Houkutus oli, mutta kuitenkin reippaasti parempi mitä Uusi kuu oli, liittyisiköhän Edwardin puuttuminen asiaan jotenkin. :) Juonellisestihan Epäilys oli kuivaakin kuivempi. reilut 400 sivua hoettiin taistelusta ja kiristeltiin hampaita ja yritettiin tehdä sopua ja sitten kun tämä monta sataa sivua odotettu taistelu tuli se kesti valehtelematta vajaan kappaleen verran. Olin todella pettynyt tähän kuten olin Houkutuksenkin loppuun. Sitten tämän jälkeen olikin noin 100 sivua täyttä puppua kun Bellalla oli omat ongelmansa kahden miehen kanssa (tai yhden teinipojan ja yhden miehen ;)).

Epäilys oli hauska, naureskelin itsekseni monille hauskoille letkautuksille ja tapahtumille. Tietenkään kirja ei ole mikään komedia tyyppinen ratkaisu, vaan tilanteet ja kommentit olivat vain niin ylivetoja, että niille ei voinut kun nauraa. Nauroin jo kaverille, että minussa taitaa olla jonkinlaisen pienen sadistin ainesta kun pidin kohdista, joissa Jacob ei saanut vastakaikua tunteilleen. Kuitenkin kokoajan minä tiedostin kumman syliin Bella oikeasti kaipasi.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Sama tylsä rallatus, eli rakkauden nälkäisille, jotka kaipaavat lukea myös fantasiaa.

[talitintti]

Kiitos koulun alkamisen on tullut hieman taukoa muiden kuin koulukirjojen lukemisessa, mutta aina sitä jokin kirja pitää olla kesken. :)

Kirjan nimi: Harry Potter and the Goblet of Fire
Kirjoittaja: J.K. Rowling
Juoni: (Vaikka luin alkuperäisen version käytän suomennettuja nimiä, termejä ja paikkojennimiä pääsääntöisesti alkupään kirjoista ne tulevat nopeammin mieleen toisin kuin loppupään kirjoista, joita en ole pahemmin suomeksi lukenut) Kirjassa on oikeastaan kolme päätapahtumaa, ensimmäinen on huispauksen maailmanmestaruuskisat, joihin Harry menee Weastleyn perheen lasten ja Mr. Weastleyn kanssa. Kisoissa syntyy kaaos kun joukko kuolonsyöjiä, Voldemortin kätyreitä, hyökkää kisakylään. Toinen päätapahtuma on kolmivelhoturnajaiset, jotka Tylypahkan noitien ja velhojen koulu on ottanut isännöidäkseen. Kilpailuihin saapuu opiskelijoita kahdesta muusta Euroopan (paikkoja ei mainita, mutta itse olen aina ajatellut niiden olevan Euroopassa?) noitien ja velhojen koulusta, Beauxbatonsista ja Durmstrangista. Kolmivelhoturnajaisiin valitaan kolme osanottajaan, yksi kustakin koulusta. Kuitenkin vaikka Harry on alaikäinen hänen nimensä on joutunut Likehtivään pikariin, joka valitsee nimet ja kuten arvata saattaa hänestä tulee neljäs ottelija. Kolmas pääteema on kuitenkin niin ratkaiseva osa juonta, että en sitä kirjoita tähän, koska se todellakin pilaisi lukunautinnon.
Mitä pidit kirjasta: Liekehtivä ei ole koskaan ollut mikään suurimpia suosikkeja Potter kirjoista, mutta aina olen rankannut sen suhteellisen kärkeen. Nyt kuitenkin huomasin pitäväni siitä enemmän kuin koskaan aiemmin, en tiedä miksi. Ehkä se johtuu siitä, että en niin kiinnittänyt huomiota juoneen vaan lueskelin kaikki mahdolliset rivien välit ja viittaukset tulevaan ja koetin suvaita hahmoja, joista en aiemmin pitänyt. Liekehtivä on kuitenkin ehkä yksi tapahtumarikkaimmista kirjoista, mitä Potter sarjassa on ja se jatkaa Azkabanin jälkeen synkkää teemaa, joten se ei ole enää mikään iltasatu.

Tämä on ensimmäinen kerta kun tartun johonkin Potter kirjaan sen jälkeen kun luin Kuoleman varjelukset sen ilmestyttyä. Jotenkin enää ei kiinnosta ruveta kahlaamaan seitsemää kirjaa läpi kun loppu oli niinkin suuri pettymys.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Velhojen, noitien, fantasian, mysteerien ja nuorten välisten suhteiden selvittelystä pitäville. Tietysti aiempien Harry Potter sarjan osien lukeminen olisi plussaa niin, että pysyy kärryillä mitä tapahtuu ja kuka on kukin.

[Emma]

Kirjoittelempa minäkin tänne. (:


Kirjan nimi: Pieni Runotyttö (Emily of New Moon)
Kirjoittaja: L.M. Montgomery
Juoni: Noin 11 -vuotias Emilia Starr jää orvoksi isänsä kuoltua. Tyttö lähetetään edesmenneen äitinsä siskojen Elisabet ja Laura Murrayn luokse näiden maalla sijaitsevaan isoon kartanoon Uuteen Kuuhun. Murrayt ovat ylpeä ja rikas vanha suku, joten köyhä Emilia ei heti tunne oloaan kotoisaksi. Hän aloittaa koulun ja saa uusia ystäviä, vaikka aluksi häntä katsotaankin nenänvartta pitkin. Emilia alkaa myös rustata pieniä värssyjä, joista myöhemmin kehittyy oikeita runoja ja kertomuksia. Emilia ja ystävät kokevat monta seikkailua salaperäisessä Uudessa Kuussa. Kirjan loppuessa Emilia on 13-vuotias.
Mitä pidit kirjasta: Pidin kirjasta tosi paljon. Lempihahmojani olivat siinä ehdottomasti Emilia, hänen ystävänsä Perry, hellä Laura-täti sekä koppava ja ylpeä Elisabet-täti, jolla tulee jatkuvasti kinaa Emilian kanssa. Juoni oli oikein sujuvaa ja muutenkin kirja oli hyvä. ;D
Kenelle suosittelisit kirjaa: Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät lukea vanhoja tai vanhaan aikaan liittyviä kirjoja. Lukijan iällä ei ole väliä, vaikka päähenkilö onkin 11-13 vuotias, kirjat sopivat lapsista vanhuksiin. Ne ovat ajattomia.

[talitintti]

Kirjan nimi: Marley ja minä (Marley & Me)
Kirjoittaja: John Grogan
Juoni: John ja Jenny (Grogan) ovat juuri avioutunut nuoripari, joiden alkavan avioliiton mutkaksi koituu innokas tuholainen Marley, jonka myötä heidän elämänsä kokee täydellisen muutoksen, eikä paluuta entiseen ole. Marley on touhukas ja tarmokas keltainen labradorinnoutaja, josta kasvaa 45-kiloinen hyöryäjä, joka onnistuu saamaan potkut koirakoulusta. Marleyn hampaissa tuhoutuu useat palkkashekit, tyynyt, patjat ja käytännössä kaikki minkä se sai vaan nyhdettyä irti talosta. Marley voi tuntua pöhköltä labbikselta, mutta se on todellisuudessa äärimmäisen uskollinen ja ihana koira, jonka rakkaudella omistajiaan kohtaan ei näytä olevan mitään rajaa. Siinä samassa kun Groganien perhe kasvaa ja muuttuu yksi asia pysyy ja se on Marley.
Mitä pidit kirjasta: Marley ja minä oli juuri niin ihana, hauska ja traaginen kun olin sen kuvitellut olevankin. Loppua kohti kira kuitenkin muuttui puuromaiseksi jauhamiseksi ja lähinnä tuli vain mieleen, että kirjoittaja on tahtonut saada kirjaan lisää sivuja. Loppua kohdi ajassa hyppiminen tuli toivottoman yleiseksi. Pahimmassa tapauksessa yhden luvun aikana oltiin saatettu elää parikin vuotta. Pidin kirjan alusta, jolloin Marley oli pieni ja lopusta joka sai jopa minut herkistymään.

Kirjan nimi: Enkelit ja demonit (Angels & Demons)
Kirjoittaja: Dan Brown
Juoni: Enkelit ja demonit on kirja, jossa tutustutaan Robert Langdoniin, uskonnollisen symbologian professoriin Harvardin yliopistosta. Robert lennätetään Sveitsiin CERNiin tutkimaan tutkijan murhan yhteydessä löydettyä paha maineisen Illuminantti veljeskunnan tunnusta. Tunnus johtaa Robertin ja CERNin tutkijana toimivan Vittorian seikkailulle ympäri ikuista kaupunkia, eli Roomaa. Samalla kun tämä kaksikko koettaa selvittää minne CERNistä varastettu antimateria on kätketty katolinen maailma odottaa tietoa uudesta paavista. Paavin kuolemassa on kuitenkin jotain mystistä, joka saa Vittorian ja Robertin epäluuloisiksi. Onko Vatikaanin vatijoiden joukkoon soluttautunut vihollisia?
Mitä pidit kirjasta: Pidin tästä aivan älyttömästi. Olen lukenut tämän osittain jo aiemminkin, ja nyt lukaisin tämän yhdellä alku loman ajomatkoista. Tapahtumat tempaavat mukaan niin tiiviisti, että kirjaa ei raaskisi päästää näpeistään irti millään ja jatkuvasti huomasin kehitteleväni suunnitelmia mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä on seuraava käänne, harvoin kuitenkaan päättelin oikein...
Kenelle suosittelisit kirjaa: Varsinkin niille, jotka ovat käyneet Roomassa ja Vatikaanissa, koska paikkoihin saa aivan erilaisen otteen kun tietää millaisia paikat ovat ja suunnileen missä ne suunnileen ovat. Itse ainakin tunnistin muutamia kirjan paikkoja. Muuten Enkelit sopii mysteerejä rakastaville ja sellaisille, jotka tahtovat lukea kirjan suunileen kerralla alusta loppuun.

[Shelle`]

Kirjan nimi: Ken ja Sauli - kaukana kotoa (Salatut elämät)
Kirjoittaja: Outi Ikonen
Juoni: Salatut elämät - kirjasarjan yhdestoista osa kertoo itsenäistymisen ja kipeiden asioiden kohtaamisen vaikeudesta sekä välttämättömyydestä.Miten mahdottomalta koko elämä voi välillä tuntua ja miten helpottavaa on, kun asiat lopulta löytävät oikeat uomansa. Vaikkei omaa itseään voi paeta, on joskus mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Samalla kun välimatka ahdistaviin asioihin kasvaa ja uudet tuttavuudet syvenevät, Ken ja Sauli huomaavat, etteivät he ehkä olekaan täysiä luusereita.
Mitä pidit kirjasta: Tosi hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Sopii erityisesti sarjan katsojille, eli sarjan todellisille faneille.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Salatut elämät sarjasta kiinnostuneille.

[Mosse]

Kirjan nimi: P.S. Rakastan sinua (P.S. I Love You)
Kirjoittaja: Cecelia Ahern
Juoni: Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Holly ei voi edes kuvitella elävänsä ilman miestään! Mutta Gerry kuolee yllättäen, ja Holly vaipuu surun syövereihin. Holly herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun hän saa äidiltään paksun kirjekuoren jonka päällä lukee ”Lista”. Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen ”muistilistaa”, yhden jokaiselle kuukaudelle joka seuraa hänen kuolemaansa. Gerryn kirjeet auttavat Hollya tekemään surutyötään, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.
Mitä pidit kirjasta: Koskettava, mutta jokseenkin kliseinen kirja, jossa oli myös yllätyksiä. Kirja kerrotaan suurimmaksi osin Hollyn näkökulmasta, mutta muutamassa kohdassa kertoja vaihtuu (tämä teki kirjasta välillä sekavan, kunnes pääsi taas juoneen kiinni). Myös alussa kirja tuntui sekavalta, kun yhtäkkiä mukaan heitettiin kasa ihmisiä, joiden nimien muistaminen oli välillä hankalaa. Onneksi ihmisten elämää avataan kirjan edetessä ja näin nimetkin jäivät päähän. Kirja parani loppua kohden, ja loppu olikin mielestäni hyvä.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Niille, jotka pitävät tämän tyyppisistä kirjoista. Kirja ei kuitenkaan ole ihan perinteinen rakkausromaani.

[Emma]

Kirjan nimi: Yhdeksäntoista minuuttia (Nineteen minutes)

Kirjoittaja: Jodi Picoult

Juoni: Yhdeksässätoista minuutissa teini-ikäinen Peter Houghton pysäyttää hetkeksi koko pikkukaupunki Sterlingin elämän. Koko elämänsä kiusattu Peter päättää kostaa kiusaajilleen, ja ampuu koulussaan yhteensä 29 oppilasta ja yhtä opettajaa, joista kymmenen kuolee. Kukaan ei tiedä miksi näin tapahtui, mutta sitä aletaan selvittämään Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kirjassa kerrotaan tapahtumia monen eri henkilön näkökulmasta, kuten Peterin, Peterin vanhempien, Peterin lapsuudenystävän, tämän äidin sekä Peterin pidättäneen poliisin.

Mitä pidit kirjasta: Pidin kirjasta ihan hirmu paljon! Vaikka se olikin aiheeltaan ja välillä kerronnaltaan todella järkyttävä, se oli silti taidokkaasti kirjoitettu, ja monen eri henkilön näkökulmat lisäävät kirjaan syvyyttä. Kirja saa lukijan tuntemaan suurta sympatiaa koulukiusattua Peteriä kohtaan, vaikka tämä onkin tappanut 10 koulutoveriaan. Todellakin kannatti lukea. Ja tämä sai minut myös itkemään, tosin se ei ole kyllä mitenkään epätavallista minulle. Surullinen, kammottavan ajankohtainen.

Kenelle suosittelisit kirjaa: Kaikille, jotka pitävät sellaisista oikeussalidraamoista, koska tämä oli pitkälti sellainen (kuten monet muutkin Picuoltin kirjat). Kaikille muillekin, jotka haluavat lukea loistavan kirjan.

[Mosse]

Kirjan nimi: Salaisuuksia ilmassa (Can You Keep a Secret?)
Kirjoittaja: Sophie Kinsella
Juoni: Emma Corrigan, 25 vee, pitää muodista, horoskoopeista, sherrystä ja juorulehdistä. Hän on myös tyttö, jolla on taipumus kertoa pieniä valkoisia valheita vaikkapa vaatekoostaan. Palatessaan työkeikalta Skotlannista Emma helpottaa lentopelkoaan muutamalla drinkillä liikaa. Hermostuksissaan hän lörpötelee vieressään istuvalle tuntemattomalle miehelle kaiken itsestään, jopa ne noloimmat salaisuudet, joita ei edes paras ystävä tiedä. Parin päivän kuluttua Emma löytää miehen työpaikaltaan ja on kuolla häpeästä, sillä tyyppi paljastuu yhtiön perustajaksi, monimiljonääri Jack Harperiksi. Mutta miksi salaperäinen liikemies tuntuu kiinnostuvan hänestä, aivan tavallisesta tytöstä, joka kuuntelee Abbaa, lukee kirjoista vain takakannet ja väittää harrastavansa potkunyrkkeilyä, vaikka ei jaksa käydä edes salilla?
Mitä pidit kirjasta: Päähenkilössä, Emmassa, kuten muissakin kirjan hahmoissa on paljon samaa kuin Kinsellan Himoshoppaaja-kirjasarjassa. Emma on kuitenkin hyvin samaistuttava ja tavallinen nainen. Pidän Kinsellan myös kirjoitustyylistä. Kirja on samalla romanttinen, hauska ja kekseliäs, välillä vähän kliseinen.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Niille, jotka Kinsellan muustakin tuotannosta tai hömppäromaaneista.

[Emma]

Kirjan nimi: Stalinin lehmät
Kirjoittaja: Sofi Oksanen
Juoni: Kirja kertoo bulimareksiaa sairastavan Annan ja hänen virolaistaustaisen perheensä elämästä ennen Viron itsenäistymistä
Mitä pidit kirjasta: Kirja oli aika järkyttävää ja karua luettavaa, mutta siltikin yhteiskunnallisesti ja historiallisesti tärkeä. Kerronta on kuin kuorimaton sipuli; yhtä monikerroksinen ja monimutkainen. Aina ei tiennyt ollaanko nyt nykyajan Suomessa vai 80-luvun Virossa. Lisäksi teoksen feminismi suorastaan paistaa läpi, ehkä hyvällä tavalla, ehkä huonolla. Siltikin, kaikesta kummallisuudestaan huolimatta pidin kirjasta.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Kenelle vain, joka on kiinnostunut Viron historiasta ja kaikenlaisista yhteiskunnallisista epäkohdista, kuten epätasa-arvosta yms.

[talitintti]

Kirjan nimi: Nälkäpeli (The Hunger Games) 2008
Kirjoittaja: Suzanne Collins
Juoni: Nälkäpeli on ensimmäinen osa Nälkäpeli-trilogiasta, josta on julkaistu vuonna 2009 toinen osa Vihan liekit (Catching Fire) ja viimeinen osa ilmestyy elokuussa Mockingjay.

Nälkäpeli-trilogia sijoittuu tulevaisuuteen, jolloin luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suurimman osan Pohjois-Amerikasta. Loput jäljelle jääneestä on hävinnyt kun syttyi sota jääneestä ruuasta. Katastrofien raunioista syntyi Panem, kolmetoistavyöhykkeinen ns. maa-alue. Vyöhykkeiden välille syntyi kapina, joka tuhottiin ja siitä rangaistuksena ryhdyttiin järjestämään Nälkäpeliä. Nälkäpelin säännöt ovat yksinkertaiset, viimeisenä henkiin jäänyt voittaa. Jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan yksi tyttö ja yksi poika taistelemaan henkensä uhalla kunniasta vyöhykkeelleen ja mahdollisuudesta vielä saada nähdä lähimmäiset kotona. Nälkäpeli on samalla tosi-tv, joten jokaista pelaajien liikettä kuvataan areenalla ja vyöhykkeillä pystytään seuraamaan miten tribuutti (eli pelaajat) selviävät areenalla. Nälkäpeliä seurataan 16-vuotias Katniss Everdeenin näkökulmasta.

Mitä pidit kirjasta: Luin sarjasta eräältä toiselta foorumilta ja ajattelin, että jos se tulee vastaan voisin lukaista sen. Näin kirjan muutaman päivän päästä kirjakaupassa ja se lähti mukaan. Ryhdyin sairaslomalla ollessa lukemaan kirjaa ja se tuli luettua muutamaan yöhön. Nälkäpeli on tarkoitettu hieman nuoremmille, mutta silti tavallaan pidin siitä, vaikka siinä on joitain osia, jotka saivat minut ihmettelemään kirjoittajan ajatuksenjuoksua. Yksi asia mikä minua häiritsi oli se, miten areenalla tribuuttien välisiä taisteluja kuvattiin huonosti ja ne jäivät hyvin sivurooliin kaiken muun jälkeen, vaikka pelin idea oli saada muut hengiltä. Myöskin kirjassa ollut "rakkaustarina" lähinnä pisti haukottelemaan. Peeta oli kyllä aivan ihana hahmo, mutta se miten tätä koko juonta käsiteltiin oli tavallaan ovela, tavallaan säälittävä Peetan kannalta. Kirja oli hieman hitaasti syttyvä ja lähti vauhtiin todella hitaasti, mutta loppu tuli äärettömän nopeasti, tietysti ennalta-arvattavuus oli huipussaan lopussa olleessa ratkaisussa. Alun jaarittelu ja monien turhienkin hahmojen tuominen mukaan oli minusta turhaa. Olisin ennemminkin tahtonut tietää enemmän ammattitribuuteista kun joistain stailaajista.

Aion kuitenkin tämän hirveän valitusvirren päätteksi todeta, että nyt jo himoitsen Vihan liekin lukemista, koska Nälkäpeli jäi niin kutkuttavaan kohtaan. Ajattelin lukea sen vielä ennen elokuuta jos vaikka sitten lukisi Mockingjayn niin saisi tietää miten sarja loppuu.

Kenelle suosittelisit kirjaa: Sanoisin, että nuorille, jotka pitävät toiminnasta ja jaksavat lukea tarinaa epätoivoisesta rakkaudesta.

[talitintti]

Kirjan nimi: Nälkäpeli 2 - Vihanliekit (Catching Fire) 2009
Kirjoittaja: Suzanne Collins
Juoni: Vihan liekit on jatkoa Nälkäpeli kirjalle, joka aloitti samannimisen trilogian vuonna 2008. Viimeinen osa ilmestyy englanniksi muutaman kuukauden päästä ja ainakin täällä odotetaan sitä kädet syyhyten.

16-vuotias Katniss on selvinnyt nälkäpelistä, mutta presidentti Snown vierailu sotkee kaikki Katnissin ja Peetan kuviot. Snow on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu, joten Katniss joutuu taas haasteen eteen. Tämä lisäksi Katnissa saa niskoilleen syytöksen siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapimaan. Tämä vuosi on myös Nälkäpelin vuosijuhla, joten sitä varten on kehitelty yllätys, joka ei tule Katnissille, Peetalle tai kellekään vyöhykkeellä 12 iloisena yllätyksenä. Nälkäpeli on taas valmis alkamaan ja Katnissista tuntuu, että kaikki mitä hän tekee yllyttää kapinaa.

Mitä pidit kirjasta: Monissa lähteissä on kerrottu, että Vihan liekit olisi parempi mitä Nälkäpeli, mutta minusta Nälkäpeli oli parempi. Vihan liekit hyppi asioissa vielä enemmän mitä Nälkäpeli ja minusta kaikki tärkeä jätettiin ihan sivulle, kuten vyöhyke 13, kapina, matkijanärhen käyttö, kellon muut sektorit ja taas muut tribuutit jäivät sivuun. Kuitenkin sanotaanko, että viimeiset kaksi lukua, eli viimeiset 50 sivua (350 sivusta) olivat aivan mielettömiä. En pystynyt silloin laskemana kirjaa hetkeksikään käsistäni ja luin lopun suunileen suu auki, koska nyt loppu oli jotain aivan muuta kuin ennalta-arvattava tai höttöinen. Loppu oli aivan mieletön. Nyt todellakin jäi odottamaan viimeistä osaa ja meinaan heti ensi viikolla suunnata kirjakauppaan utelemaan tuleeko sitä tänne ja jos ei niin sitten nettiin ja tilaus menemään. Tahdon heti tietää mitä tulee tapahtumaan.
Kenelle suosittelisit kirjaa: Komppaan edellistä viestiäni.

[talitintti]

Kirjan nimi: Tanssiva kuolema
Kirjoittaja: Charlaine Harris
Juoni:Layla LaRue "Rue" LeMay hakee työtä tanssijana vampyyrin parina Blue Moon tanssitalosta ja saakin paikan. Hänen tanssiparinsa irlantilainen vampyyri Sean O'Rourke huomaa pian, että Rue salaa jotain. Ruen menneisyydestä näkyy jälkenä hänen alavatsassaan rosoinen arpi. Sean tahtoo tietää mitä Rue salaa ja mikä saa nuoren naisen pois tolaltaan kesken esityksen. Kun vanha painajainen muuttuu taas todeksi, on Sean ainoa johon Rue voi luottaa.
Mitä pidit kirjasta: Ihan jees, ei mitenkään hirveän säväyttävä. Kuitenkin olin ihan tyytyväinen siihen, että nyt asiat kerrottiin miehen Seanin näkökannasta, eikä naisen. Tämä oli ihan positiivinen yllätys aiempiin lukemiini vampyyriromaaneihin verrattuna. Tämä oli sellainen yhden iltapäivän tekemisen puutteessa luettu kirja. Ihan oli hintansa arvoinen kun samassa pokkarissa oli kolme romaania ja pokkari maksoi vajaan kympin. Tätä enempää en olisi tuosta kyllä ollut valmis maksamaan.
Kenelle suosittelisit kirjaa: En nyt lähtisi suosittelemaan kellekään, ei tämä niin hyvä ollut. Kuitenkin ehkä tämä toimii sellaisille lukijoille, jotka lukevat vampyyriromaaneja ja tahtovat välistä hieman pehmeämpää "kauhua", koska kauhua, romantiikkaa taikka tapahtumaa tässä ei ollut nimeksikään.