Kirjoittaja Emma » 03 Touko 2010, 18:38
Sound of Music (1965)
Musikaalielokuvan päähenkilö Maria on eloisa, nuori itävaltalaisnoviisi, joka tahtoo nunnaksi enemmän kuin mitään muuta. Harmi vain, että Maria rakastaa myös laulamista ja kaikenlaista muutakin haahuilua, jonka vuoksi hän on usein ongelmissa. Tämän takia nunnaluostarin abbedissa päättää lähettää Marian väliaikaisesti pois luostarista erään kapteeni Georg von Trappin perheen kotiopettajattareksi. Kapteeni on leski, jolla on ollut vaikeuksia saada kotiopettajia pysymään talossa, lähinnä lasten "kamaluuden" takia. No, taloon saavuttuaan Maria pian huomaakin, että kapteeni pitää tiukkaa kuria kaikille seitsemälle penskalleen (ikähaarukka 5-16), kuin johtaisi jotain sotalaivaa. Perheen lapset eivät myöskään koskaan leiki (tai saa leikkiä), minkä Maria huomaa heti. Siksi tämä päättääkin heti kapteenin lähdettyä "liiketapaamiseen" pistää ranttaliksi ja opettaa lapset laulamaan kapteenin heilalle, josta mahdollisesti olisi tulossa "uusi äiti". Kun kapteeni palaa takaisin heilansa paronitar Elsan ja ystävänsä Maxin kanssa, tämä on aluksi vihainen Marialle tämän "höllästä otteesta", mutta heltyy pian huomattuaan musiikin ja ilon palanneen taloon vuosien jälkeen. Kuten arvattavissa on, Maria salaa rakastuu äkkiä muuttuneeseen kapteeniin ja... No, jokainen katsokoon itse.
Nyt olikin jo korkea aika katsoa tämä, viime katselukerrasta on ainakin 5 vuotta, varmasti enemmänkin. En muistanut leffasta oikeastaan mitään muuta kuin muutaman satunnaisen kohtauksen, joten tiettyä uutuudenviehätystä oli. Varsinkin musiikkikohtaukset olivat ihania, koko leffa sai muutenkin hymyn huulille (ja kappaleet jäivät soimaan päähän!). Ehdottomasti sellainen elokuva, joka kannattaa katsoa, jos a) rakastaa musikaaleja, b) haluaa hyvän mielen, c) ei yksinkertaisesti jaksa välittää leffassa esiintyvästä söpöilystä, vaan heittäytyy täysillä tunnelmaan mukaan. Jos miinuspuolia alkaa miettimään, olihan siinä sitä joillekin sietämätöntä söpöilyä, sekä jotkut henkilöhahmot jäivät vähän ohuiksi, mutten minä ainakaan jaksanut kiinnittää niihin paljoakaan huomiota, kun oli niissä rallatuksissa tarpeeksi seuraamista.
Näyttelijät tekivät mielestäni ihan hyvää työtä. Julie Andrews pirtsakkana ja omapäisenä Mariana oli mukavaa katsottavaa, eikä Christopher Plummer jähmeänä kapteeni von Trappinakaan mikään hassumpi ollut, todellakaan. Varsinkin Andrewsin musiikkikohtaukset olivat hienoja, kyllähän sitä sellaisella lauluäänellä kelpaakin. Myös lapsinättelijät suoriutuivat ihan kivasti, varsinkin vanhinta tytärtä Liesl'ä näyttelevä Charmian Carr oli hyvä.
Kokonaisuudessaan hieno ja iloinen elokuva, joka tempaa mukaansa, ja laulutkin jäävät soimaan päähään päiväkausiksi. Eikä tietenkään ihania Salzburgin alppimaisemia saa unohtaa, varsinkin leffan alussa oleva, suhteellisen kuuluisa Marian vuorilla hoilottama laulu Sound of Music antaa hyvän vaikutelman. Sinne haluan joskus mennä!
****
Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan